Yhteystiedot

Päkärin Tila
Turuntie 2457
09810 Nummi
050 3565990 Henri Sarvi
pakarintila@hotmail.fi

Uutiset

5.10.2017Tilaa Jouluherkut ennakkoonLue lisää »29.8.2017Sadonkorjuu myyjäiset 30.9.- 1.10.2017Lue lisää »11.8.2017Lämmin kiitos kaikille asiakkaille kuluneesta kesästä!Lue lisää »3.8.2017Puodin kesäkausi päättyy.Lue lisää »11.4.2017Puodin kesäkausi alkaa JuhannusviikollaLue lisää »28.12.2016Myyjäiset 25- 26.2.2017Lue lisää »19.12.2016JoulumyyjäisetLue lisää »

Sarven Saunapalvi

Aidot vanhanajan palvituotteet satavavuotiaasta saunasta.
kysy lisää 050 3234249 Kristian Sarvi

Päkäri, osa paikkakunnan historiaa

Kuva heinäntekoon lähdöstä Päkärin pihalla vuonna 1926.


Päkärin tila sijaitsee Uudellamaalla Oinolankylässä keskellä kumpuilevia viljelysmaita ja kulttuurimaisemaa. Päkärin tilaa on viljelty vuosisatoja ja tila mainitaan jo 1500-luvun asiakirjoissa. Oinolankylässä on viisi vuosisatoja tunnettua tilaa: Antseppä, Kihi, Nupunen, Pasa ja Päkäri.

Tilojen nimet syntyivät ennen isäntien nimien, liikanimien, ammattien tai ympäristön mukaan. Päkärin ensimmäinen tunnettu isäntä oli Matti Pekanpoika Päkäre 1500-luvulla. Pikari on ruotsiksi bägare ja todennäköisesti tästä syystä on arveltu, että Päkäri olisi saanut nimensä pikariseppänä toimineen isännän mukaan. Varmuutta nimen taustasta ei kuitenkaan ole.

Päkäri pysyi saman suvun hallussa 1600-luvulta 1860-luvun lopulle, jolloin Suomessa koettiin Euroopan viimeinen suuri nälänhätä. Nälkävuosien vuoksi lähes kymmenen prosenttia kansasta menehtyi ja moni sukutila jouduttiin myymään. Päkärin isäntä Emmanuel Malin myi Päkärin nälkävuosien aikoihin ja todennäköisesti syynä olivat usean vuoden kestäneet katovuodet. Tila oli muutaman vuoden eri käsissä kunnes Johan Helander puolisonsa Heddan (os. Strömberg) kanssa alkoi isännöidä taloa vuodesta 1875 alkaen. Johan Helander otti katovuosien köyhdyttämän tilan velat kantaakseen ja vasta seuraava isäntä sai ne maksettua. Helanderien aikana ja mahdollisesti myöhemminkin talo toimi kestikievarina.

 

Päkärin päärakennus sijaitsi vuoteen 1905 saakka lähempänä kirkonkylää, Antsepän ja Kihin talojen välissä. Jo tulipalovaarankin vuoksi tiiviin Oinolankylän päärakennukset haluttiin saada kauemmaksi toisistaan ja omien viljelymaidensa keskelle. Kuvernöörin siunauksella uusi päärakennus rakennettiin nykyiselle paikalleen peltojensa keskelle, vastapäätä koulurakennuksia. Siirto täydensi 1700-luvun lopulla tehtyä isojakoa, jossa kapeita peltosaroja yhdistettiin lohkoiksi ja yhteismaista muodostettiin yksityisiä metsäpalstoja.  

 

Päärakennuksen salissa pidettiin myös alakoulua, koska kaikki lapset eivät mahtuneet varsinaiseen kouluun. Vuonna 1923 päärakennus paloi. Nykyinen talo valmistui vuonna 1924 hyvinkääläisen suunnittelijan Heikki Siikosen piirustusten mukaan vanhoille perustuksille. Hänen piirustustensa mukaan rakennettiin myös isokokoinen liiteri- ja kanalarakennus.

 

Maataloushistoriaa Päkäriltä

 

Päkärin peltoihin liittyy "taistelu" Hyvelänjärveä vastaan. Järvi laskettiin 1800-luvun puolivälissä, mutta vieläkin keväisin ja joskus syksyisin joki levittäytyy pelloille. Mittausten mukaan savea ja liejua entisessä järvenpohjassa on 18 metriä.

 

Vuodesta 1885 alkaen Päkäriä isännöivät edellisen isäntäparin tytär Agneta os. Helander puolisonsa Anders Johan Öhmanin  (sukunimi suomennettiin Saarioksi, hautakivessä Juho Saario) kanssa. Isäntäparin vanhin poika Akseli piti 1900-luvun alkupuolella Päkärillä kursseja mehiläisten hoidosta, mikä oli tuohon aikaan varsin uutta ja edistyksellistä.  Agneta ja Anders ovat Päkärin nykyisen isännän Henri Sarven isoisän isovanhempia ja heidän poikansa, Katulan tilan isäntä, maanviljelijä Lauri Saario on Henrin isoisän isä. Agneta ja Anders isännöivät Päkäriä vuoteen 1926 saakka, jolloin isännyys siirtyi heidän pojalleen Aarolle ja hänen vaimolleen Ellille.

Päkärin vuonna 1931 kirjattu tilakuvaus on mukana Suomen maatilat -kirjassa. Kirjaan pääsemisen edellytyksenä oli tietty peltopinta-alan vähimmäisvaatimus (25 hehtaaria) ja se, että olot tai tuotanto tilalla olivat jotenkin yleisestä poikkeavia ja esimerkillisiä.   Kirjan tilakuvauksen mukaan Päkärin tilan pinta-ala oli vuonna 1931 yhteensä 101,56 hehtaaria, josta kolmannes oli peltoa ja kaksi kolmannesta metsää. Tilakuvauksen mukaan vuonna 1929 tilalla viljeltiin: vehnää (0,45 ha), ruista (1,4 ha), kauraa (2,57 ha), sekaviljaa (2,23 ha), hernettä (0,16 ha), ohraa (1 ha), perunaa (1,35 ha), juurikasveja (1,9 ha) ja korsipalkoviljasekulia (2,8 ha), vihantarehua (0,46 ha), siemenheinää (0,2 ha) ja heinää (14,58 ha). Vehnää saatiin vuonna 1929 noin 2100 kg/ha ja ohraa 1800 kg/ha. Turnipsi ja lanttu antoivat satoa 81 000 kg/ha, rehujuurikasvit 62 000 kg/ha ja paras perunalaatu 45 000 kg/ha. Päkäriltä myytiin maitoa osuusmeijeriin ja etupäässä Helsinkiin viljaa, lihaa, munia, heiniä, perunoita ja puutarhantuotteita. Tämän lisäksi tilan metsistä myytiin tukki- ja paperipuita.

 

Vielä 1930-luvulla enemmän tuloa tuli karjasta kuin pelloista. Pellon osuus vähitellen kuitenkin lisääntyi. Tilan tuotantoeläiminä kasvatettiin lypsykarjaa, sikoja ja kanoja. Isäntä Aaro Saario sai lukuisia palkintoja Ayrshire-karjastaan.

 

Hevosia käytettiin tilan töissä pitkään ja sekä isäntä että joskus jopa emäntä osallistuivat niillä ravikilpailuihin 1920- ja 30-luvuilla. Hevoset olivat erityisen tärkeitä Päkärin isännälle Aaro Saariolle, joka oli Nummen Hevoskasvattajat ry:n puheenjohtaja ja ravikilpailujen palkintotuomari. Kilpailuissa parhaiten olivat menestyneet hoitohevosena ollut ravikuningas Huovi, joka oli juoksu-uransa jälkeen Päkärillä eläkkeellä. 20-luvun lopussa Päkärille ostettu Murron Ahti voitti useita kymmeniä ravikilpailuja. Toinen hyvä ravuri oli Pili-Piri.  Hyvät juoksijat olivat suosittuja siitoshevosia. Tammojaan astuttamassa käyneet isännät saivat onnistuneen toimituksen päätteeksi pikarillisen tilan omenaviiniä.

 

Muutamia Päkärin liittyviä henkilöitä

Päkärin isännillä ja emännillä ja näiden perheillä on ollut oma vaikutuksensa paikkakunnan historiaan, koska monet ovat olleet aktiivisia paikallisia vaikuttajia. Joidenkin kohdalla vaikutus on ulottunut koko Suomeen. Päkärin isäntäparin Agnetan ja Andersin pojan, professori Martti Saarion tulo- ja menoteoria oli pitkään suomalaisen kirjanpidon perusta.

Agnetan ja Andersin tytär, sairaanhoitaja Martta Saario oli Nummen Lotta Svärd -osaston perustajia. Toisella tyttärellä, Raakel Saariolla oli puolestaan vahvoja ansioita kansanperinteen keräämisessä, sillä hän tallensi muun muassa kansanrunousarkistoon ja kansatieteelliseen arkistoon paikkakunnan murreilmauksia, uskomuksia, taikauskoa ja perimätietona kulkeneita tarinoita sekä ajankuvaa usealta vuosikymmeneltä.

"On vähä janomainenki, joisisiv vähä jotaan, mutten juur vettä sentää." (Raakel Saario 1964).

Isonvihan (1713-1721) aikana venäläiset miehittivät Ruotsin "Itämaan" eli Suomen. Ankara miehitysvalta autioitti kylät ja pellot jäivät viljelemättä.  Miehitys päättyi vasta Uudenkaupungin rauhaan. Kerrotaan, että isonvihan aikana ihmiset kätkivät kulta- ja hopeaesineensä Päkärin metsään. Epäselvää on, jäivätkö aarteet sinne vai haettiinko ne sitten, kun olot olivat rauhoittuneet. Raakel Saario kertoi perimätietona kulkeneen tarinan seuraavalla tavalla:

"Nummen Päkärin takametsälle ns. Holmansuon takana on kultakaappi. Siellä pitäisi olla kätkettynä koko kylän hopea ja kulta. Ne kätkettiin Isonvihan aikana. Kätkijä oli Päkärin Aatami. Suo oli silloin niin vetelä, ettei kukaan muu kuin Aatami, joka tunsi paikat, voinut sen yli mennä."(Raakel Saario 1935)

Agnetan ja Andersin pojanpoika, näyttelijä Esa Saario on Raakelin lailla taltioinut ja tehnyt tunnetuksi "nummilaist kiälentampaamist" eli paikkakunnan murretta ja sanontatapoja. Alla keskustelua aidanteosta Päkärillä:

"Vaik olis Simpsonin voimat, Salomonin viisaus ja itte perkeleen kärsivällisyys, ni simmost aitaa ei saa, et se teitil kelpais, sanos Lindholmi Päkärii." (Esa Saario 2013)

Päkäri sijaitsee melko lähellä Elias Lönnrotin asuinseutua, Sammattia. Kiinnostava yksityiskohta tähän liittyen on se, että Päkärin isäntäparin Johanin ja Heddan tytär Matilda Holm (ent. Helander) oli Lönnrotin tytärten hyvä ystävä ja läsnä myös Elias Lönnrotin kuolinvuoteella. Hilja Haahti on tehnyt vuonna 1947 romaanin Sammatin sisarukset, joka perustuu Lönnrotin tytärten Matildalle "Tildalle" lähettämiin kirjeisiin ja henkilöhaastatteluihin. Myös Päkärin isäntää haastateltiin kirjaa varten. Matilda Holmin kirjeitä ei ole säilynyt joten sitaateissa on mukana kirjailijan lähdeaineiston perusteella tekemää tulkintaa. Kirja käsittelee ajanjaksoa 1875-1876. Siinä mainitaan myös Päkäri. Matilda itse varttui kasvattisetänsä hoivissa, mutta muisti Päkärillä asuvia sisaruksiaan lähettämällä heille jouluksi lukemista. Sisarestaan, Päkärin tulevasta emännästä Agneta Johannasta "Hannasta" kirjan Matilda kirjoitti näin:

"Hanna-siskoani minä eniten muistan, oikein ikävöitsen. Hän on jo suuri tyttö, kaunis ja pulska, vaikka mamma aikoinaan koetti kaunistaa häntä laihduttamalla…"

Päkärin tilalla on työskennellyt aikanaan iso joukko työntekijöitä ja tässä muutama heistä:

Päkärillä oli 1800-luvulla piikana Elias Lönnrotin täti Anna Cristina Lönnrot, joka kuoli Päkärillä vuonna 1849. Toinen työntekijä, jolla oli kuuluisa sukulainen, oli Päkärin karjakko vuosina 1953-1971, Suomen ensimmäisen naispuolisen presidentin Tarja Halosen täti Saima Järvelä. Saima Järvelä asui Päkärin talossa ja hänen kerrotaan avustaneen Tarja Halosta koulutukseen liittyvissä kuluissa.

Sota-ajasta maatalouden rakennemuutokseen

Talvisodan alussa, marraskuussa 1939 Päkärille tuli sotaa pakoon Helsingistä iso joukko vanhainkodin asukkaita. Jo aikaisemmin taloon oli tullut Viipurista kaksi evakkoperhettä. Talon emäntä Elli Saario huolehti oman monilapsisen perheensä ja työväkensä lisäksi evakossa olevista vanhuksista ja perheistä.  Päkärin isäntä Aaro Saario sai suojeluskunnan paikallispäällikkönä kotirintamalla tehdystä työstä kaksi IV luokan vapauden ristin mitalia vuosina 1940 ja 1942.  Suojeluskuntien kotirintamalle jääneiden miesten tehtävänä oli vastata kotirintaman turvallisuudesta ja huolehtia ilmasuojelujoukkoina ilmavalvonnasta ja erilaisista vartiointi- ja palontorjuntatehtävistä. Aaro hoiti tehtäviä hyvin, mutta yhtä lailla palkittavana olisi pitänyt olla Elli, joka huolehti tästä mittavasta ihmisjoukosta.

Moskovassa solmitussa rauhansopimuksessa vuonna 1944 suojeluskuntaorganisaatio lakkautettiin Sodan jälkeiseen asekätkentään liittyy seuraava tarina:

"Päkärin kellarin lukittuun oveen ja paksuihin perustuksiin suhtauduttiin varsin epäillen ja joku kyläläisistä tekikin asiasta ilmoituksen Valpolle. Valpon miehet seurasivat sitten isäntää kellariin, jossa isäntä ojensi myhäillen lasit tarkastajille ja kaatoi niihin kellarista otettua omenaviiniä…."

Aaro Saarion jälkeen isännäksi tuli seitsemänlapsisen perheen toiseksi nuorin poika Lasse. Päkärin isännän Lasse Saarion isännyyden aikana 1968-2009 maatalous koneellistui yhä suuremmassa määrin ja samalla työvoimatarpeet vähenivät. Kotieläintilojen osuus väheni tällä ajanjaksolla seitsemästäkymmenestä prosentista kolmannekseen. Myös Päkäristä tuli heti Lasse Saarion isännyyden alkuvaiheessa kasvintuotantotila, kun työvoimaa vaativasta karjataloudesta luovuttiin 1970-luvun alussa.  Päkärin tilalla keskityttiin aiempaa enemmän viljanviljelyyn, mutta myös metsästä saatiin edelleen tuloja. Maataloudelle liittyminen Euroopan unioniin oli suuri muutos. Maatalouden tuottajahinnat laskivat keskimäärin 40 prosenttia liittymisen jälkeen ja kuvaan tulivat maataloustukiin liittyvät paperityöt.

 

Päkärin isäntä Lasse Saario kuoli ilman jälkeläisiä vuonna 2009 ja sadan hehtaarin tila pilkottiin. Tilan metsistä muodostettiin Takametsän ja Saarilammen luonnonsuojelualueet. Päkärin päärakennusta ympäröivät pellot myytiin samaan sukuun kuuluvalle Kristian Sarvelle ja rakennukset hänen veljelleen Henrille. Talon isännäksi tuli näin ollen Henri ja emännäksi hänen vaimonsa Johanna. Samalla Päkärin taloon tuli taas lapsia ja elämisen ääntä.

Nämä tiedot on koottu pääasiassa vielä julkaisemattomasta sukuselvityksestä Aikamatka eiliseen - Saarion suvun kertomuksia Läntiseltä Uudeltamaalta ja lähiseuduilta (toim. Kaisa Saario)